Tyyne 5v

Mihinkä tämä aika katoaa!?
Vastahan muistan istuneeni autossa, pienenpieni nyytti sylissä källien. Vaikkei se nyt niin pienenpieni ollut, mutta pieni kuitenkin. Muistan kuin aattelin voiko tämä todellakaan olla totta!? Jo vuosia haaveillut tanskandogista, uskoen etten koskaan moista tule saamaan. Mutta kuinkas kävikään. Siinä se pieni käärö sylissä nukkui :)

Autuaastihan ajattelin että arkemme on koiramaista apollona oloa, hihna löysällä käpytellään eteenpäin, muusta maailmasta välittämättä. Nooh.. ei se nyt ihan niin mennyt kuin olin pienessä päässäni kuvitellut.
Tuo koira joka tänään täyttää tasan 5v olikin iloa täynnä oleva, hulvaton jästipää. Yhdessä on opeteltu tallaamaan elämänpolkua ylös ja alas. Koettu yhdessä suuria iloja ja joskus surujakin. Koettu retkiä ja menestystä sekä takkiin tulemisia. 

Päivääkään en vaihtaisi, on se niin rakas!
Koira joka on opettanut minulle paljon!

Kaunis Ihanainen Tyyne tänään 5 Vuotta!!

Juhlia vietettiin humpaten ja hyvin syöden. Kuinka nuissa 5-vuotiaissa varpaissa vielä onkaan iloa :)

Pakkasukko

Aamulla kun yövuorosta kotia pääsi, ei tullut mieleenkään painua peitonalle nukkumaan! Vaan kiiruulla koirulit mukaan ja kamera. Pitkästä aikaa!
Kyllä oli kaunis aamu :)
Mitenkä oli tytöillä haistelemista ja ihmettelemistä, kun järvikin oli jäässä!

Kuvat antaa puhua puolestaan!

Tirpat

Niin on pikkulinnutkin saaneet ruokinta-automaattinsa käyttöön, vieläpä ihan uuden sellaisen. Meidän piha on nyt täynnä tirppuja!
Miljoona talitiaista joisen seassa varpusia sekä sinitiaisia mutta ei yhtään punatulkkua ole vielä näkynnä! Viimetalvena en nähny yhtään.. mihin ovat punatulkut oikein kadonneet?!

Yks talitiainen meinasi joutua surman suuhun kun oli tiensä löytänyt kissojen aitaukseen. En vieläkään käsitä mistä se sinne on päässy!
Mutta siellä se lenteli Miken valvovan silmän alla.
Loppu hyvin kaikki hyvin. Mikke kainaloon ja tirpalle ovea auki. Oli se nokkaansa kerennä vereslihalle hakata, mutta jospa se ei enää toisten eksyisi poikien aitaukseen :P

Tuntuu jo niin talvelta vaikkei pakkasta ollu tänäaamuna kuin -6.
Aurinko paisto ja oli niin kaunista :)
Tyyne on selättänyt valeraskauden ja kyllä muuten Mairen kanssa juostiin rantalenkillä ja kovaa! On niin iloa silmälle ja sielulle kattoa kun nuo kaksi karvaturria nauttivat ulkona yhdessä telmimisestä!
Voisippa sanoa, onnellisia koiruuksia!
(Tästähän en kuvia kännykällä saanut, pelkkiä viivoja vain:))

Aurinkoista loppuviikkoa!

Landepaukut!

Kuinka voi mamakoira rakastaakkaan uutta muovista kaukalopetiään niin kovin paljon :)
Tyynen mielestä kaukalo on saletisti paras ostos pitkiin aikoihin, jos ei ruokia lasketa mukaan! Onhan se kun siinä on tuplapatjat pehmikkeenä!

Täällä tytöt tosiaan viettää rentoa landepaukkujen elämää. Seuraavat missihommat olisi sitte joulukuussa messukeskuksessa.
Jossa Mairella on mahdollisuus valioitua, jos näin käy niin Maire jatkaa äitinsä jalanjälkiä. Tyyne valioitui aikanaan myöskin messarissa. (Kuin tää aika ny näin rientää..!?)

Tartteekin muistaa nenäsumutteen kennelyskää varten käydä hommaamassa. Se iloinen, ei niin ihana ystävämme siellä saletisti taas jossakipäin jyllää.. Ei niin kiva asia!

Onneksi Lenni ja Mustikki on sopivasti menossa marraskuussa rokotuksille, ottaa siis melkein koko lauman mukaan yhelle ell käynnille.. siinä voi olla taas tiivistä tunnelmaa, nii mennessä ku tullessa :)

Näihin kuviin ja näihin kuviin!

Syksyä

Niin se vaan syksyä puskee :) Vaikka kesän perään vähän haikaileekin, on tämä syksykin kyllä kaunista aikaa! Etenkin kun ollaan säästytty siltä kurapaskakeliltä! Kiitos samanlaisena voisi minun mielestä syksy jatkua, siihen asti ku lumi saapuu. Kuivana ja pienellä pakkasella :) Epäilen kyllä ettei toiveeni toteudu ja joudun vielä miljoonat kerrat koirantassuja putsailla sisään tultaessa ja imuri laulaa samaa tahtia.. Mutta eipä ajatella vielä sinneasti.

Mustikki tosiaan kävi pyörähtämässä Ristiinan Match Showssa ollen upeasti veteraanien toinen ♡ Tais olla jännä juttu niin koiralle kuin esittäjällekin, kummallekin kun kerta oli ensimmäinen :)
Täällä tytöt toivottaa mukavaa syksynjatkoa kuunnellen laiturin nokassa joutsenten ilakointia. Kuin niistä voikaan lähteä niin paljon ääntä :)

Heissan pitkästä aikaa

Heissan!
Tyystin olen laiminlyönyt tämänkin bloggauksen.. Laitetaanpas uutta tuulta taas purjeisiin kun sitä ihan pyydettiin :)

Tyttöjen elämään ei suurempia ihmeitä kuulu. Tyyne valeraskailee ja Maire on elämänsä kunnossa, virtaa riittää sopivasti. Ettei vaan elämä tylsäksi kävisi!
Mustikin koppi on laitettu talvikuntoon. Rutirexit koppiin ja lämmöt päälle. Kovin mielellään se siellä nukkuu ja kuinka hyvältä tuo puukuitu tuoksuukaan :)

Kisulit voi myöskin mainiosti.. ja siitä sai viimeyönä taas tuntea. Heräsin yöllä pieneen ininään ja kukas muukaan kuin Lenni leikki päästäisen kanssa, tai no oikeastaan päästäisellä! En voi käsittää kuinka tyhmä voi pieni eläin olla että varta vasten tallustelee tuonne kissojen aitaukseen.. suoraan surman suuhun!
No uni ainakin kaikkosi hetkessä ja hirmunen metsästys alkoi! Onneksi Lenni oli senverta fiksu, että meni takaisin ulos saaliinsa kanssa ja sai kyllä olla aamuun asti ulkoruokinnassa. Aamulla oli ikkunalaudalla jonoa sisällepääsyä oottelemassa :P

Tytöt oli tänään töissä parituntia mukana. Maire alkaa jo rentoutua mutta Tyyne oli sitä mieltä että täällä jossakin ne minun kadotetut valeraskauspennut on oltava. Kyllä niin tarkkaan kävi jokaisen nurkan tarkistamassa :) Väsyneitä neitejä ainakin on, vaikka tosiaan eivät olleet kuin noin tunnin yhteensä asukaskontaktissa. Ei se selvästikkään ole koirallekkaan helppoa tuo työnteko.

No nyt voi tytöt huomenna jättää hyvillä mielin kotia ottamaan lepiä, kun taas Mustikin kanssa suunnataan Ristiinaan mätsäilemään.. saas nähä kuinka siinä käy ;) Ei olla vartavasten lähdössä vaan Savondogit on järjestämässä kyseistä tapahtumaa joten apukäsinä ollaan. Pakkohan se veteraani on kehäänkin passitettava!
Tästä toivottavasti kuvamateriaalia tulossa seuraavaan tekstiin.

Näillä taas mennään ja mukavaa viikonloppua ja kuvatuksia tältäpäivältä!