Ei riemulla rajaa kun metsässä ravaa!Lähettiin pitkästä aikaa ihan kunnolla metsään, koirat autoon ja menoksi! Mustikki tietysti arvolleen sopivalla tavalla, etupenkillä tiiraillen :) Oli hiekkamonttua, sammalmattoa, risukkoa ja vaikka mitä! Spaanieli juoksi hullun lailla pitkin ja poikin, millon unohtuen haisetelemaan jotakin todella tärkeää ja samalla hävittämään mielestään meidät. Hulvaton näky kun spanieli juoksee tietäpitkin ees taas ja uikkaa samalla, ei älyä haistella jälkiä, senkun juoksee. Me oltiin siis tyttöjen ja Mustikin kanssa poikettu mettään sillä välin kun toinen haisteli pusikkoa. Aikani sille huutaessani rupesi suuntavaisto löytymään, mutta pitkään siinä kyllä meni!
No mutta pääasia että perille löysi eikä jäänyt metsänsiimekseen :)
Tytöissäkin on kyllä eroa, kun ne tuolla viilleettäävät. Tyyne menee aina tarkkana kuin porkkana. Kattelee ympärilleen, kuulostelee ja pysyy suht lähellä minua. Maire taas menee omiaan, jää haistelemaan mitäkin varvun oksaa pitkäksi aikaa ja on niin mietteliäs että.. Viillettää minusta paljon kauempana omia menojaan. Tulee kyllä luokse kun kutsuu ja käy välillä moikkaamassa. Mutta on sellanen huolleton eläjä :) Veikkaanpa kyllä että jos jotain jännää pääsisi tapahtumaan olisi Tyyne uskaliaampana siellä etummaisena menossa ja Maire juoksisi mamman helmoihin :D
Mutta ihania elijöitä ovat kaikki! Mustikki sen kun viillettää mennä, välittämättä yhestäkään koirakaverista. Joskus se varmaan aattelee "hulluja ystäviä minulla" vai pitäneenkö tuo niitä edes ystävinään, seuralaisia korkeintaan :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti